Pohjois-Laatokan päänähtävyys on kallioinen saaristo, josta erottuu huomattavasti Valamo-saari (28 km²). Saaressa on samanniminen asutus ja Valamon luostarin kokonaisuus (1400-luvut). Naapurisaarissa sijaitsevat skiitat. Saarella on myös 10 omaa sisäjärveä. Saaren nimi johtuu suomalais-ugrilaisesta sanasta «valamo», joka tarkoittaa korkeaa maata ja vuoristoa. Vielä 900-luvulla tälle saarelle tulleiden munkkien mielestä tämä sana kuulosti niin kuin Raamatun profeetan nimi ja sen vuoksi he päättivät sanoa saarta Valamoksi. Vuodesta 1811 vuoteen 1917 saaristo kuului Venäjän keisarikuntaan Suomen ruhtinaskuntana. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Valamo siirtyi uudelleen syntyneen itsenäisen Suomen valtion alueelle. Tämä pelasti Valamon luostarin venäläisten luostareiden kauhealta kohtalolta ja se jatkuu olemaan tuskin ainoana, suurella ihmeellä elossa pysyvänä Pyhän Venäjän kappaleena. Mutta vuoden 1940 helmikuussa, Talvisodan lopussa, jolloin Valamon oli pakko siirtyä Neuvostoliiton alueelle, luostarin munkit, jotka pelkäsivät jumalattoman vallan vainon alaisiksi joutumista, valitsivat toisen tien ja siirtyivät evakkoina Suomeen. He perustivat Papinniemeen Uusi Valamo-luostarin, joka toimii nykypäivänäkin. Satalukujen kuluessa saaren maastosta ja arkitektuurista on tullut yhtenäinen kokonaisuus ainutlaatuisine maisemineen ja imastoineen. Kesällä Valamossa on 30-35 aurinkoista päivää enemmän kuin mantereella. Syyskuussa saarella kaikkialla vallitsee ruska-aika runsaine väreineen. Yleensä Valamossa turisteille tarjotaan kierros Valamon stavropegiaalisen munkkiluostarin maatilan alueella sekä tutustumisretki luostarin historiaan ja arkitektuuriin. Sen lisäksi ohjelmaan sisältyy kävelyretki skiiteillä, joissa voidaan kuunnella oppaiden yksityiskohtaisia ja mielenkiintoisia kertomuksia saaren syntymisen historiasta sekä Valamon perinteistä ja ainutlaatuisesta luonnosta. .