Sortavala on yksi Karjalan vanhimmista kaupungeista, jolla on sekä oma ainutlaatuinen historiansa, että päiviimme asti säilynyt omaperäinen kulttuuri. Suomalaisten historikkojen mukaan tämä nimi johtuu sanasta "sorto", joka tarkoittaa tuhopolttoa, polttamisen avulla tapahtuvaa maanviljelystä. Ensi kerran tämä nimi mainittiin aikakirjoissa vuonna 1468. Kaupungin historian alusta useissa Ruotsin ja Venäjän välisissä sekä muissa sodissa Sortavalan asukkaat olivat joutuneet puolustumaan kotikaupunkiaan omien henkiensä kaupalla. Vuonna 1617 koko muinaisen Karjalan alue siirtyi Ruotsin valtiolle ja vuonna 1632 syntyi kuningas Kustaa Aadolfin II hallitsema kaupunki Sordavala. Pohjan sota (1700-1721) Pietari Ensimmäisen ansiosta päättyi Venäjän voittoon ja sen tuloksena Pohjois-Laatokan alueet siirtyivät Venäjälle ja Sortavala nimitettiin Serdoboliksi. Viimeisen Ruotsin ja Venäjän välisen sodan (1808-1809) jälkeen Aleksanteri I liitti Viipurin läänin Suomeen. Vuonna 1918 Neuvostoliiton hallitus tunnisti Suomen Tasavallan itsenäisyyden. Toisen Maailmasodan alussa vuonna 1941 suomalaiset sotajoukot miehittivät Sortavalan. Asukkaat palasivat omiin taloihinsa. Mutta vuonna 1944 Sortavala siirtyi taas Neuvostoliiton alueelle. Vaikeasta kohtalosta ja useista sodista huolimatta, kaupunki on säilyttänyt oman arkitektuurikuvansa, joka oli muodostunut täällä 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun asti. Laatokan alueiden luonnonkauneus on aina kutsunut Sortavalaan muusikkoja, runoilijoita ja taiteilijoita. Serdobolissa asui noin kaksi vuotta N.K.Rerich perheineen. Täällä hän kirjoitti monet kuuluisat kirjallisuusteoksensa ja loi 200 maalaustaan. 1800-luvulla Elias Lönnrot kävi täällä keräilemässä kansanrunoja kuuluisan karjalais-suomalaisen Kalevala-eepoksen laatimiseksi. Sortavalassa järjestettiin suositut suomalaiset laulujuhlat. 1800-luvun loppupuoliskolla Sortavalasta tuli suosittu matkailukohde. Jo silloin kaupunki sai pyhään Valamoon johtavan portin aseman. Vuonna 1990 Sortavala sai historiallisen kaupungin statuksen, täällä on 56 kiviarkitektuurin muistomerkkiä ja 165 puuarkitektuurin teosta sekä 17 historiallista ja 8 arkeologista muistomerkkiä.