Tasavallan Karjalan pääkaupunki Petroskoi sijaitsee Äänisjärven läntisellä rannalla. Petroskoin kaupunki syntyi Pietari Suuren ansiosta, joka vuonna 1703 käski rakentaa tälle seudulle rautatehtaan ja tykkivalimon, jotka nimitettiin Petrovski-tehtaaksi. Sinä aikana se oli suurin aseyritys koko maassa. Tällä tehtaalla ja muilla Aunus-seudun tehtailla sekä Lodeinoe pole-nimisessä kylässa sijatsevalla laivanrakentamolla yhdessä oli päättävä rooli Itämeren laivaston syntymisessä. Nykyään Petroskoi on yksi Venäjän Luoteisalueen suurimmista teollisuus- ja kulttuurikeskuksista, kaupungissa asuu noin 280 000 asukasta. Enemmistö on venäläisiä (73%), syntyperäiset asukkaat - karjalaisia, sekä noin 10% asukasluvusta on suomalaisia ja vepsia. Kaupunki ulottuu Äänisjärven rannikolle 27 kilometriä. Juuri tämä järvi on viiden meren satamana olevan Petroskoin päänähtävyys. Onego on toiseksi suuri (Laatokan jälkeen) järvi Euroopassa. Sen pinta-ala on 10 000 km2, pohjan syvimmän kohdan korkeus on 160 metriä. Kaupungin alueelle, Äänisjärven rannalle on rakennettu rantakatu – kaupungin asukkailla ja sen vierailla erittäin suosittu vapaa-ajan vieton paikka. Rantakadun päänähtävyys on Petroskoin ystävyyskaupunkien veistosten ulkoilmagalleria. Veistosten valmistamiseen käytettiin paikallisia luonnonaineita (eri kivilajeja, puuta). Kaikki muistomerkit on tehty Petroskoin tehtailla ja veistamoissa. Rantakadulla on myös lahja Suomessa. «Ystävyyden Aalto» -niminen veistos Petroskoin suomalaisesta ystävyyskaupungista Varkauksesta pystytettiin vuonna 1997. Sen tekijä on Anna Kettunen. Veistoksen pääidea on siinä, että näiden kaupunkien välinen ystävyys kasvaa kuin aalto, tullen suuremmaksi ja voimakkaaksi vuodesta toiseen.